SUBARU - TESTIMENESTYS

FORESTER 2.0

Tekniikan Maailma, 20/2000:

TM-vertailu: Erivetoiset nelivetoiset (Subaru Forester 2.0, Renault Scénic 2.0 RX4 ja Suzuki Grand Vitara 2.5 V6)

Boxer-moottori on Subarun vaalimaa perinnettä siinä kuin nelivetokin. Valmistaja luettelee joukon hyviä piirteitä. Moottori on lyhyt, alusta saadaan pituusakselin suhteen symmetriseksi, auton painopiste pysyy alhaalla, matalan moottorin päällä on sen apulaitteille hyvin tilaa, ja silti auton keula saadaan matalaksi.

Subaru on tehnyt monia käyttökelpoisia ratkaisuja säilytyslokeroiden kohdalla: pienet kannelliset ovilokerot kyynärnojissa, poikittainen vapalokero takaselkänojan saranan tienoilla ja "pesuvati" varapyörän vanteen sisällä.

Varustelun persoonallista puolta edustaa Hill Holder eli mäkipidätin. Se toimii vastamäkeen jarrulla pysäytetyssä autossa niin, että pidettäessä kytkintä pohjassa toiseen jarrupiiriin jää paine, vaikka jarrupoljin vapautettaisiinkin. Auto (perävaunuineenkin) pysyy paikallaan, kunnes kytkinpoljin päästetään ylös. Todella toimiva keksintö, jota useimmissä mäkilähdöissä tulee hyödyntäneeksi kuin huomaamattaan.

Maantiellä Subaru on ajettavuudeltaan ryhmän tasapainoisin. Pitkissä heitoissa Subarun iskunvaimennus osoittaa jämäkkyytensä. Subaru kantaa kuormansa hyvin, vaikka kulkeekin selvästi syvemmällä. Jousituksen progressiivisuus toimii, liikeet jäävät pienemmiksi, mutta pyörät pysyvät tienpinnassa eikä auto pompi.

Subaru määritteli Foresterin ensiesittelyn yhteydessä mallin maastokelpoisuuden: missä on jonkinmoinen tie, siinä sillä voi ajaa. Ilmeisesti rallipoluilta on haettu oppi pitkien pehmeiden joustojen ja jämäkän iskunvaimennuksen merkityksestä. Kuoppaisella tiellä alusta hillitsee hyvin myös raskaiden pyörien pompotuksen.

Subaru on ilmeisesti paneutunut huolella palamistapahtuman hallintaan, sillä yleensä boxer-moottoria ei jostain syystä ole pidetty erityisen polttoainetaloudellisena. Verrattuna kolmen vuoden takaiseen koeajoon (TM 20/97) Subarun tasaisen nopeuden kulutukset ovat laskeneet 0,5 l/100 km verran kautta linjan. Subaru on siis polttoainetaloudessa paras.

TM:n testikriteerein kolmikon kärkeen nousee Subaru. Forester on ratkaisuiltaan varsin persoonallinen, mutta kärkisija ei ratkennut kikkojen avulla, vaan vertailutestin perustein. Hyvät ajo-ominaisuudet ja miellyttävä ajotuntuma ovat Subarun selvimpiä avuja. Jatkuvan nelivedon toteutus on mutkaton, eikä sen toimintaa tule erikseen ajatelleeksi. Istuinmukavuus on selvästi ryhmän paras ja muunneltavuus hyvää farmaritasoa. Forester on vertailun kaikissa arvostelukohteissa tasaisen hyvä.

Moottori, 10/2000:

Citymaasturivertailussa Subaru Forester 2.0, Toyota RAV4 2.0, Land Rover Freelander 1.8 GS, Renault Scénic 2.0 RX4, Honda CR-V 2,0 ES A ja Suzuki Grand Vitara 2,5 V6.

Subaru Forester ei oikeastaan kuulu mihinkään kategoriaan, vaan se loi kokonaan omansa vuonna 1997. Subarun vanhahtava ulkonäkö pettää, kori on vääntöjäykkä ja äänetön. Kaksilitraisen koneen suorituskyky yllättää, ja hienosti moottorin tehoon ja luonteeseen nähden välitetty vaihteistokin kerää pisteet kotiin.

Ohjaus on tunnokas ja miellyttävän henkilöautomainen. Auto on helppo käsitellä ja erittäin suuntavakaa ajettava. Jousitus ja alusta toimivat kaikissa olosuhteissa. Subarun kulutus pysyi testissä reilusti alle yhdeksässä litrassa. Tavaratila osoittautui yllättäen ryhmän tilavimmaksi kymmenen juomakorin ansiosta.

Yllättäväksi testivoittajaksi päätyy Subaru Forester. Testikilometrien karttuessa auto kuitenkin kartutti pistetiliään varmoin ottein. Voimansiirtopaketin toiminnassa merkin vuosikymmeniä jatkunut nelivetokokemus tuntuu, ja moottorikin on ryhmän parhaimmistoa. Tilat ovat rittävät, ja kaiken lisäksi Subarut ovat viime vuosina keränneet huippupisteitä kolaritesteissä. Subaru Forester on yksinkertaisesti hyvä auto. Joukon kalleimman hintansa väärti.

IMPREZA WRX

Ilta-Sanomat, 16.2.2001:

Nyt saa hullu puuroa

Nelivetoinen, turbomoottorilla varustettu Impreza WRX on kuin vastaus ajomiehen rukouksiin.

Tästä autosta ei ajomiehenä itseään pitävä kuski voi olla tykkäämättä. Impreza WRX:ssä on kaikki oikein sillä tavalla kuin reipasta menoa kaipaavalle pitää olla.

Ei ole mikään sattuma, että kaikki ralliautoilun maailmanmestaruudesta kilpailevat autot ovat nelivetoisia ja että niissä on turboahdin. Siitä yhdistelmästä pystyy loihtimaan hyvinkäyttäytyvän ja ripeästi kulkevan auton. Nyt ei pidä ymmärtää väärin: Impreza WRX ei ole kilpa-auto. Sen suunnittelussa vain on hyödynnetty Subarun rallimaailmasta keräämiä oppeja ja sovellettu niitä siviilielämään.

Uusi WRX kulkee, kääntyy ja pysähtyy mallikkaasti. Kulkua on hyvä ohjailla, kun autossa on kunnolliset kuppi-istuimet ja nahkainen Momo-ratti. Polkimetkin ovat suoraan ralli-Subarusta, rei'itetyt ja alumiiniset. Penkit, ratti ja polkimet kertovat myös ensi vilkaisulla, että tämä ei ole vaimon kauppakassi tai vaarin eläkepäivien auto. Tämä on sivistynyt urheiluauto.

Miten se suoriutuu? - Nollasta sataan 6,2 sekunnissa. Huippunopeus on 230 km/h.

Mitkä sen kilpailijat ovat? - Samassa hintaluokassa ei ole muita nelivetoisia turbomoottorilla varustettuja henkilöautoja.

MG, huhti-toukokuu 2001:

Subaru Impreza WRX - Itsehillinnän opettaja

Jos seuraat eläytyen kaikki kauden ajettavat MM-rallit ja haluat samastua sankareihisi, niin tässä on sinulle oikea auto. Tämän lähemmäksi aitoa kadulle tarkoitettua WRC-ralliautoa ei Suomessa pääse.

Subaru esitteli ensimmäiset nelivetoiset mallinsa vuonna 1973. Nelivetoisten henkilöautojen isä on siis Subaru, eikä Audi, kuten Euroopassa virheellisesti luullaan. Subaru ei ole Suomen yleisimpiä autoja, eikä siitä varmaan koskaan sellaista tulekaan. Mutta harvat merkin löytäneet ovat sille uskollisia. Englannissa Subaruun suhtaudutaan toisin. Neliveoinen Impreza WRX ja sen edeltäjä GT ovat suorastaan kulttiautoja. Jotain auton asemasta kertoo, että CAR-lehti valitsi sen Vuosikymmenen Autoksi.

Kun antaa katseen kiertää kojelautaa, huomaa paljon varusteita, jotka täysiverisestä ralliautosta on riisuttu pois, kuten automaattisen ilmastointilaitteen. Kauko-ohjattu keskuslukitus ja kaikkien ovien sähkökäyttöiset ikkunannostimet ovat niin ikään harvinaista herkkua todellisissa kisapeleissä. Imprezan kuljettajaa siis hemmotellaan, toisaalta varustus on oikeissa paikoissa kilpa-automaista, toisaalta mukavuutta lisäävää.

Kun Subarulla lähtee ajamaan pidempää matkaa, hämmästelee sen olemusta. Penkin tukevan syleilyn unohtaa nopeasti, sillä kulku on yllättävän mukavaa. Japanilaiset ovat tehneet tähän autoon kadehdittavan toimivan alustan. Vaikka renkaat ovat erittäin matalaprofiiliset (45), jousitus poimii kuopat varsin hyvin. Kovaa ajettaessa alusta toimii puolestaan lähes ajatuksen tavoin pitäen pyörät tiukasti tiessä pahoissakin rytkyissä.

Vauhtia kesäkelillä nostettaessa Imprezan käytös säilyy hyvin neutraalina. Useimmilta ajajilta loppuu onneksi uskallus ennen kuin auton ominaisuudet. Erittäin tarkan ohjauksen ja voimakkaan moottorin avulla voi suunnan ja luistokulman valita haluamakseen. Subarulla ajaminen on jotain, mikä on itse koettava, sitä ei voi pukea sanoiksi.

Tuulilasi, helmikuu 2001:

Kuin raivo härkä

Valtaisan suosion saavuttaneen turboahdetun Impreza GT:n seuraaja sai nimekseen WRX. Ilopillerin ratissa on vaikeaa pitää naamaa peruslukemilla.

Bokserimoottori pörisee alhaisilla kierroksilla. Kaasua painettaessa ahdin ei vihellä vaan pikemminkin huokailee. Turbo alkaa puhkua tosissaan noin 2500 minuuttikierroksella, ja sitten mennään. Viidentuhannen yläpuolella koneen ääni muuttuu kireäksi ärhentelyksi, jota ainakaan vauhtikärpäsen puraisema ihminen ei voi olla ihastelematta.

Kun edeltäjän varustelu oli todella karu, uudessa on runsaasti tavaraa. Vakiovarusteista voisi mainita ABS-jarrut, kaksi turvatyynyä sekä ilmastoinnin. Paino on noussut hienouksien myötä, mutta suorituskyky on käytännössä ennallaan. WRX lähtee pikkuvaihteilla kuin hauki kaislikosta, ja vielä viitosellakin se vastaa kaasuun huomattavan iloisesti.

Ohjaus on tunnokas ja sopivasti tehostettu eikä lyö käsille kuopissa. Monet muut japanilaisvalmistajat voisivat ottaa siitä mallia. Matalaprofiilirenkaat tuntevat toki urat, mutta oletettua vähemmän. Jousitus on napakka ja makeimmillaan reippaassa ajossa. Soralla tai liukkaalla pinnalla nelivetoisen meno on jokseenkin neutraalia, sopivalla kaasunkäytöllä auton saa yliohjaamaan. Ajaminen on niin helppoa, että vauhti nousee herkästi aiottua kovemmaksi.

OUTBACK H6-3.0

Taloussanomat, 9.2.2001:

Monitoimipeto valepuvussa

Subaru Outbackin hillitty olemus verhoaa huikeita ominaisuuksia, jotka hintalappu tekee ymmärrettäväksi.

Automarkkinoille on ilmaantunut maasturin näköisiä malleja, joiden ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä maasturin kanssa. Sitten on sporttisen näköisiä autoja, jotka tarjoavat perheauton suorituskyvyn. Outback ei näytä lainkaan maasturilta, mutta peittoaa huonojen olosuhteiden etenemiskyvyssä mennen tullen nipun katumaastureita. Yhtä vähän Outback näyttää urheiluautolta, mutta väkevän moottorin ja nelivedon ansiosta sen todellinen kiihtyvyys kaikissa pito-olosuhteissa on automaattivaihteiseksi autoksi häikäisevä.

Subaru on tehnyt nelivetoisia henkilöautoja vuosikymmeniä. Automaattivaihteiseen huippumalliinsa se on tiivistänyt koko neliveto-osaamisensa, ja sen huomaa. Koeajoviikon yhtenä iltapuhteena oli löytää rinne, jossa Outbackin saisi ryömintänopeuksilla sutimaan. Pari aikamoista jyrkännetä löytyikin, mutta Subaru ei suostunut sutimaan, ei pyörähdystäkään. Mäkeä möyriessä olisi luullut istuvansa tasauspyörästöjen lukolla varustetussa maasturissa.

Useimpien nelivetojärjestelmien ongelma on, että autot ovat etuvetoisia, kunnes etupyörien sutimisen jälkeen voimaa välittyy myös takapyörille. Alkuun päässeen luiston seurauksena eteneminen kuitenkin katkeaa joskus helpon tuntuisiinkin paikkoihin. Outbackissa on aidosti jatkuva neliveto, kaikki pyörät välittävät keskitasauspyörästönä toimivan planeettapyörästön avulla voimaa alustaan joka hetki eikä luisto hevillä edes ala. Jos sattuisi alkamaan, ohjaa muuttuva voimanjakojärjestelmä voimaa paremmin pitäville pyörille.

Vaudikkaammassa ajossa Outbackin kuljettajaa auttaa luistonhallintajärjestelmä, jonka toiminnasta ei löydy moitittavaa. Kaasun tai jarrun väärinkäytöllä Outbackia ei kertakaikkiaan saa hallitsemattomaan tilaan. Pöpelikköön päätyy vain sinne ohjaamalla tai tietenkin ajamalla järjetöntä vauhtia mutkaan. Kaiken hienon tekniikan ansiosta järkevin talvirengas Outbackiin on nastaton, jolloin auton äänettömyydestä tien päällä voi nauttia koko rahan edestä myös talvella.

Tämmöisen auton ratissa maltillisellekin kuljettajalle tulee poikamainen houkutus käyttää suorituskykyä, ainakin kokeeksi. Jotenkin vaan on lystikästä syöksähtää liukkailla liikennevaloista kuin it-osake tulosvaroituksen jälkeen. Etenkin kun muu autokolonna sutii itseään verkkaiseen tahtiin kiemurrellen liikkeelle.

Kouvolan Sanomat, 20.3.2001:

Subarulle lippulaiva

Subaru on saanut mallisarjansa huipulle selkeän lippulaivan. Outback H6 3-litraisella moottorilla hipoo monin paikoin täydellisyyttä. Bokserimoottorit ovat yllättäneet monen äänettömyydellään matka-ajossa. Kuitenkin niistä saa käynnistettäessä ja kiihdytettäessä esiin tiettyä urheilullista murinaa. Voimaa sitten myös löytyy. 154 kW eli 209 hv sekä huikea 282 Nm vääntömomentti (4400 rpm) takaavat, että maisema vaihtuu.

Subarun neliveto on saanut yleisesti kehuja, eikä syyttä. Keskitasauspyörästöllä voimaa akselittain tarpeen mukaan jakava ja suoraan linjaan toteutettu vetopyörästö puree tiehen kuin orava puun kylkeen. Lisäksi bokserimoottorin etuihin kuuluu kiistatta sijoituksesta syntyvä matala painopiste. Subarulla ajaminen onkin yksinkertaisesti hauskaa. Moni merkki varustaa autonsa kalliilla lisälaitteilla poistaakseen ääritilanteissa kaksivetoisuuden haitat. Subaru on ratkaissut ongelmat nelivedolla, joka toimii.

Lähes täydellisesti varusteltu Outback maksaa kuutosbokserilla 389.000 mk, mikä tuntuu oikopäältä paljolta. Monessa maassa Subarun imago on kuitenkin jo niin korkealla, ettei hintaa tarvitse selitellä eikä suuremmin vertailla.